Wingin puolien puhdistus ja sytytyskaapeleiden vaihto

 Latausjännite-korjauksen yhteydessä huomasin tosiaan, että yksi sytytyskaapeleista on ajan saatossa hiertynyt jo aika pahaksi. Siispä tuumasta toimeen ja kokeilemaan saako Interstate wingistä puolat ulos ilman etukatteen poistoa. Chattailin Tuumaustauko miehen kanssa (entinen wingini omistaja) pitääkö ottaa koko etukate pois, jotta pääsee käsiksi veikkitankin etukiinnityspultteihin. Ei tarvinukkaan, vaan riitti, että otti pois molemmilta puolilta "kidukset" eli katteiden alaosat. Honda on näköjään miettinyt kaiken valmiiksi, kunhan vaan oivaltaa katsoa asioita! Veikkitankin etupultit vaan auki ja takapään vastaavat ja nosto/kautta kierto oikealle ja veikkitankki oli pois paikoiltaan. Hyvä muistaa, jos tien päällä joutuisi jotain korjaamaan. Nyt kun veikkitankki oli pois paikoiltaan verestin std wingin puolien poisottoa. Eli kun katsoo (hiukan hankalaa) runkoputkien alle, niin huomaa, että puolapaketti on vain kahdella M6:n pultilla rungossa kiinni. Puolien 4-napainen pistoke vasemmalta puolen irti ja kaksi kannatuspulttia irti, niin puolapaketti irtoaa. Nyt on hyvä huomioida vihreä maajohto, joka on etummaisen pultin ja puolarungon välissä, kun laittaa pakettia takaisin! Puolapaketin saa parhaiten pyörän oikealta puolen pois. Ennen sitä täytyy paisuntasäiliö irroittaa. Sehän on vain yhdellä M6:n pultilla alapäästä kiinni. Säiliön korkin kaulassa on peltihaarukka tukemassa.

Letkujen varaan voi säiliön laittaa roikkumaan työn ajaksi, kuten tässä alemmassa kuvassa on nähtävissä. Ei muuta, kuin tulpanhatut kiertämällä irti johdoista ja sovittamaan puolapakettia ulos oikealta puolen pyörää. Interstate etukate mietitytti sopiiko puolat tulemaan ulos vai ei? No, ei hätää sieltä ne vaan sopi ja helposti.

Hienoa Honda! Kaikki ilmeisesti mietitty jo tehtaalla. Hiukan ujuttamalla ja johtoja työntämällä paketti tuli ulos. Ja toki heti alkoi mietityttämään, kuinkas ne laitetaan takaisin! :) Siitä myöhemmin.

Siinä ne on nyt tarakan päällä, eikä ollut edes kummoinen homma. Silmiin osui heti tyyppimerkintä BW82-TR1. Oikeat on puolat 1983 wingissä. 1982-1983 mallisissa wingeissä käytetään juuri noita puolia. Seuraavaksi puhdistusta ja mittausta, onko puolat ok vielä vai joutuuko hankkimaan uudet.

Puhdistuksien jälkeen molemmat puolat läpäisivät testauksen ja ajossa pelasivat hienosti. Primääri puolella 0,4 ohm ja sekundääripuolella 16,7-17,3 kohm on ihan ok. Nyt pitää muistaa, että kun laitetaan tulpanjohdot kiinni ja normaali tulpanhatut, joissa on se 5 kohm vastus, lukema suurenee. Honda vielä suosittelee käyttämään DPR8EA-9 tulppia, joissa on myös 5 kohm vastukset. Tulpanhattujen vastukset on ehkä jäänne vanhoilta ajoilta, jolloin vastukset poistivat häiriöitä AM-radion alueelta. Itse vaihdoin tulpanhattujen vastukset ihan mesinkitangon pätkiin. Resistoritulpat on ihan riittävät. Miksi laittaa ylimääräistä resistanssia sekundääri puolelle? Joko 5 kohm hatuissa tai tulpissa, mutta ei molemmissa. Kun ne on tulpissa, niin ne vaihtuu aina, kun vaihtaa tulpat.

Joka tapauksessa puolat näyttäisivät olevan vielä ihan kunnossa. Toki on tilanteita, että lämmetessään jokin halkeama voisi aiheuttaa ongelmia, kipinän katoamista, mutta tässä tapauksessa ei ole ollut näin. Halusin vain päästä eroon kovettuneista ja jo hankatuneista yli 30 vuotta vanhoista tulpan johdoista. Wingi on sen verran painava pyörä, että kannattaa tehdä ennakoivia huoltotöitä! Ei onneksi ole tarvinnut työntää wingiä vielä, toivottavasti ei koskaan..

Tässä viimeisessä kuvassa näkyy maalarinteipit jokaisessa tulpanjohdossa ja merkinnät 1-4 vastaamaan sylintereitä. Ei tarvitse miettiä asennusvaiheessa mihin mikin meni. Puolapaketin takaisinlaitto on se kaikkein hankalin vaihe. 1-3 (oikea puoli) ja 2-4 (vasen puoli) johdot kannattaa laittaa vaikka kuminauhoilla pareiksi helpottamaan pujottamista paikoilleen. Viimeinen tehtävä olikin kiertää tulpanhatut kiinni johtoihin ja koeajamaan..

Lisäys: Jos ottaa pois paikoiltaan ilmanpuhdistimen kannen, ilmanpuhdistimen ja puhdistimen muovirungon, niin puolien vaihtotyö helpottuu oleellisesti. Puolat on silloin näkyvissä selvästi, eikä johtojen takaisin pujotus tuota vaikeuksia.

Wingin ylilatauksen korjaus

Tyypillinen ongelma tai vika ilmenee monta kertaa Gold Wingin GL1100 latauksessa. Latausjännite tuppaa pyörimään n. 15V:ssa, jopa hiukan ylikin. Minun wingi latasi 15,1V:n jännitteellä, Tavallisen lyijyakun hyvä latausjännite on 14,4-14,6V:a. 15,5V on ehdoton maksimi, minkä jälkeen akku vaurioituu pysyvästi. Ylilataus "kiehuttaa" akkua ja akkuvettä joutuu lisäämään useastikin. Nykyaikaiset suljetut akut voivat olla vielä ongelmallisimpia ylilatauksen suhteen. Nyrkkisääntö on, jos latausjännite on yli 14,8V latausjärjestelmässä vikaa, ylilataus. Jos latausjännite on alle 13,5V latausjärjestelmässä vikaa. Normaalisti staattori viallinen.

Mikä sitten aiheuttaa ylilatauksen. Wingissä käytetään shunt tyypistä regulaattori/rectifieriä, jossa on akkujännitteen "sense" toiminto. Sen kautta regulaattori saa tiedon akun kulloisesta jännitteestä ja sen myötä säätää latausjännitettä. Mustan värinen sense-johto tulee virtalukon kautta, eli kun virrat kääntää päälle johtossa kulkee virta. Aikojen saatossa monien liittimen kautta vedetty johto ei näytäkkään enään samaa jännitetä, kuin suoraan akusta mitattuna. Jännitehäviö voi olla muutamia kymmenysosa voltteja tai jopa 0,5V:a. Ei kuulosta paljolta, mutta tuo riittää latausjännitteen nousuun tarpeettomasti.

 Wingissä 1983 GL1100 regulaattori sijaitsee vasemmalla puolella veikkitankin alla. Se on pultattu peltitelineeseen. Regulaattorille tuleva johto liitin irti ja etsimään mustaa johtoa. Itse otin koko regulaattorin irti, jotta sain sen puhdistettua pölyista ja roskista. Tarkoitus on katkaista musta johto ja vetää sille esim. releen kautta suoraan akulta virta. Itselläni oli helppoa, kun wingiini entinen omistaja oli jo asentanut neljä paikkaisen lattasulakeboksin, jossa vielä yksi paikka oli vapaana.

 Ei muuta kuin piikillä varovasti mustan johdon liittimen hakanen matalaksi, että johdon sai ulos pujotettua. Tuon kuvassa näkyvän vapaaksi jäävän liittimen vuorasin silikonitulpalla ja sähkömiehen teipillä. Sopivan pitkä uusi johto, jonka toiseen päähän samanlainen 6,3 mm:n urosliitin sekä puristamalla että lopuksi tinaamalla, jotta liitos on varmasti hyvä. Toiseen päähän 6,3 mm:n naaras silikonisuojalla. Homma valmis, ja eikun liittämään.

Alemassa kuvassa ylin musta johto minun tapauksessa. Vielä vapaaseen paikkan riittävä 5A sulake ja homma valmis. Kaikki osat takaisin ja testaamaan toimiiko lataus nyt paremmin..

Yes! 14,5V reilussa 2000 rpm:ssä. Wingissä tuosta ei voltit nouse vaikka olisi 6000 rpm mittarissa. Aikaisemmin tosiaan oli 15,1V, mikä alkaa olla jo liikaa. Tuo digimittari on vedetty suoraan akulta ja tarkistettu, että näyttää oikein.

Samalla, kun pyörästä olin katteita purkanut, aloin katselemaan tulpanjohtoja ja löytyihän sieltä huoltohommaa. Kakkospytyn tulpanjohto on vuosien varella hinkkaantunut ja kuminen kaapelin suojakuori jo kulunut puhki. Ja onpa itse johtimessakin jo syviä uria.. Niitä sitten seuraavaksi! Kaasuttimetkin näyttävät jo aika likaisilta, eli niiden puhdistustakin täytyy alkaa mietiskellä.

 

Wingillä ajelut kesällä 2015

No niin, kesä alkaa olemaan jo ehtoopuolella, mutta Interstate wingillä matka jatkuu syksylle pitkään. Koko kesä oli aika surkea, mutta jokusen kerran ehdin ajelemaan. 1983 GL1100 Interstate on pelannut todella hienosti. Ei yhtään mitään korjattavaa. Ensimmäinen pyörä, jota ei ole tarvinnut, toistaiseksi ainakaan, alkaa ropaamaan kesken ajokauden. Hieno juttu!

Wingin kanssa ajomatkat ovat alkaneet kummasti pidentymään. Mikään ei estäisi ajaa vaikka Lappiin. Suunnitelmissa oli ajella Pohjois-Savoon kuha kalaa narraamaaan, mutta kovin oli kelit surkeat heinäkuussa, enkä lähtenyt. Viimeinen kesälomaviikko olikin sitten elokuun puolessa välissä, ja pääsin paremmin matkaa tekemään wingillä. Kaverin kanssa ajelimme Kangasnimen alueelle tuttua reittiä Pulkillanharjujen kautta Sysmään, josta Hartolan/Joutsan kautta kohteeseen.

Kokoajan ajelin itsekseni wingillä, joten jätin antennin ja takaboksin pois, kun sivulaukut olivat aivan tarpeeksi matkatavaroiden kuskaamiseen. Wingin bensankulutus on ollut noin 5 litraa satasella. Aika ok minusta. Upouusi Motad pakoputkisto on ottanut kullan ruskeaa väriä ainakin alkukäyriin, mikä oli ennakoitavissa, koska putket ovat ruostumatonta ja vain yksi putki/sylinteri. Ei siis kahta sisäkkäistä putkea. Normaalia. Jarrut ovat todella tehokkat, koska alkuperäiset jarruletkut on vaihdettu teräspunosletkuihin, kuten itse vaihdoin std wingiini. Kokokate tuntui aluksi oudolta, mutta oikeesti se on todella hyvä suoja, niin tuulta, kuin ötököitä vastaan. Ja matka taituu todella leppoisasti. Varmaan makuasioita nämä kateasiat, mutta pitkällä matkalla ja maantienopeuksissa ei todellakaan tarvitse kahvoissa roikkua!:) Itse ainakin olen tosi tyytyväinen katettuun pyörään. Alkukeväästä ajelin +10C lämpötiloissa ja huomasin, että kate tosiaan suojaa polvet ja wingin moottori jalkaterät ajoviimalta. Ja etukate lähes koko yläropan. Onko sitten naku parempi kuin katettu pyörä? No, naku on enemmän prätkän näköinen minusta, mutta jos lähtee oikeesti vetämään pitkää matkaa, niin kate on ehdoton asia. Ja kun kylmällä kelillä napista kahvalämmittimet päälle, niin mikäs on ajellessa. Kaikki on suhteellista ja mitä haluaa..

Kun talvi tulee tai sopivasti aikaa kelien lomassa, niin ohjelmassa tulee olemaan seuraavat huoltotyöt:

- venttiilien säätö ja kaasuttimien synkronointi
- venttiilikoppien kiilotus
- etukate pois ja tulpanjohdot vaihtoon (ja puolien mittaus, toimivat ok kyllä nyt)
- loppujen sähköliitosten puhdistaminen
- vanteiden kunnollinen puhdistus ja palauttaminen alkuperäiseen loistoon
- yleinen kromiosien puhdistus ja kiillotus
- swingin laakereiden tarkistus ja voitelu (katsotaan riittääkö aika ja inspiraatio)

Eli aika pientä fiksausta tarvitaan. Tai ei tarvita, mutta kivahan näitä on puuhastella. :) Mustan std wingin kohdalla totesin, että hyvä aihio auttaa paljon, mutta tässä tapauksessa ei oikein voi puhua aihiosta, vaan valmiista, toimivasta pyörästä. Mutta ainahan jotain voi tehdä paremmin. Ainakin tarkistaa asioita.

Lopuksi voisi todeta, että Interstate Gold Wing on parhaasta päästä, jos haluaa ajaa pidempää ajokautta. Jos matkaa pitkälle paljon tavaraa mukana. Yksi oman ajan parhaista matkapyöristä varmaan. Ihan sama ottaako kyytiläisen vai ei. Matka kyllä jatkuu. Ei tarvitse kiertää moottoriteitä. Tehot riittää ja vakaa meno. Kesähelteillä miinusta tulee kyllä siitä, että kuumahan sillä on ajaa. Laitoin takaisin tuulenohjaimet kateen sivuille, joilla saa hiukan lisäviilennystä. Toki ajovarusteita voi keventää kesämallisiksi. Toisaalta maantienopeuksissa voi kypärän visiirin pitää täysin auki. Ei juurikaan puhalla silmille. Mutta lämmin ei luita riko, vai miten se meni! :)

Wing Swap 2015

Koko talven wingiä ropanneena alkoi orastaa halu kokeilla Gold Wing GL1100 Interstate'a, koska ajonälkä vetää koko ajan tutuilta teiltä kauemmas ajelemaan. Kuha kalaa narraamaakin tekee mieli Pohjois-Savoon. IC:llä olisi kiva ajaa Karjalaan, mutta ajettelin sen verran olla mukavuudenhaluinen, että päädyin siihen tulokseen, että jo hyväksi havaittu naku wingi katettuna täyttäisi tarpeeni. Gold Wing 1983 Standard toimi viime vuonna ihan mukavasti ja talven aikana tehdyt huollot ja parannukset saivat sen kulkemaan entistäkin paremmin. Ei muuta kuin aloimme tutun kanssa hieromaan vaihtoa Interstate vs. Standard.. ja nimenomaan vuosimallia 1983!
Eikös vaan siinä käynyt niin, että pääsimme hienosti vaihdosta sopuun ja Gold Wing GL1100 Interstate 1983 rantautui kotiin..

Ilmakin sattui olemaan kaunis kevät sää, joten ei muuta kuin baanalle ja kohti länttä. Ohessa kuva matkan varelta vielä Naku wingistäni. Talven huoltoihin kuului uusien puolien, sytytysjohtimien ja tulpan hattujen vaihdot. Selvä ero omasta mielestä oli kyllä. Sanoinkin, että wingi lähtee nyt kuin hauki rannasta! :) No, kevyempi standard wingi kiihtyy jopa meikäläisen (> 90 kg) alla ihan kiitettävästi.

Ohessa muutama kuva vaihdosta ja viimeinen kuva omalta pihalta. Interstate kulki kuin juna maantiellä, niin satasen alueella kuin muutenkin. Kaupunkiajokaan ei tuottanut yllätyksiä. Kun pyörä kaverini jäljiltä vielä on hienossa ja toimivassa kunnossa, niin mikäs on ajellessa, kun kevät ja kesä ovat vasta tuloillaan! Tämä kesä ajellaan ja tehdään vain pakolliset moottoriöljyjen vaihdot, jos tarpeen. Talvella sitten syvennytään ihmettelemään tekniikkaa taas tarkemmin. Näin ne pyörät vaihtuu, ja hyvä niin.

Bagger tyylisesti tulee uudella wingillä ajettua, eli takalaukku pois ja antenni. 1983 Interstate Wingissä tuo takaboksi on irroitettavissa nopeasti virta-avaimella. Jos kyytiläinen tule mukaan, niin sen saa nopeasti takaisin paikoilleen. Tai, jos tarvitsee kuljetuskapasiteettia.

Gold Wing läpi museotarkastuksesta 06.04.2015

 No niin, museotarkastuspäivä koitti ja wingi sai leiman "kylkeen"! Kiitoksia vaan mukavasta tapaamisesta japsistarojen tarkastajien kanssa. Aika monta iltaa ja tuntia sai talven aikan viettää tallissa fiksaten, huoltaen ja puhdistaen pyörää.

Ohessa kuva wingistä juuri ennen tarkastajien saapumista. Kaiken kaikkiaan oli tosi antoisaa laittaa taas pyörää kuntoon. Kaikesta yleensä selviää, kunhan varaa aikaa ja tekee asiat huolella jne. Hyvä "aihio" toki auttaa paljon, eikä tarvii kaikkea alkaa purkamaan osiin. Niinkuin minunkin wingi oli, hyvä aihio. Seuraavaksi katsastuskonttorille tekemään muutoskatsastus, minkä jälkeen wingi on lopullisesti museoajoneuvo. 30 päivän sallittu ajopäivämäärä on itselleni täysin riittävä. Jos halajaa enemmän ajaa, täytyy hankkia toinen pyörä lisäksi. CX500:ni meni tosiaan omalle pojalle,  joten wingillä ajelen toistaiseksi pelkästään. Jostain voisi tietysti ajatella hankkia toisen pyörän, vaikka cx.n taas! :) No, täytyy miettiä ensin ja ajella alkuun wingillä. Ensi alkuun suuntaan wingillä länteen, koska se puoli on jäänyt jotenkin vähemmälle! :)

Kevättä kaikille ja hyviä ajokelejä.

Goldwingin huollot, kardaanin rasvaus ja takaiskunvaimentimet

Välillä työt vie ulkomaille asti, niin wingin huollot keskeytyvät pahasti! No, viimein sain oikean etu- ja takajarrusylinterinkin purettua, puhdistettua ja vaihdettua uudet pölytiivisteet. Noiden huolto on ihan samanlaista, kuin sen etu vasemman eli etujarrun huoltaminen.

Seuraavaksi olikin sitten taka kardaanimötikän irroittaminen ja takavanteen poisto, jotta pääsi puhdistamaan/tarkastamaan kardaanin spoorit. Vanteen puoleinen naaraskappalehan on painettu vaan vanteen kumipuslien teräsholkkeihin ja lähtee hiukan kampeamalla pois.

Ultaäänipesukoneessa taas pesin sen pyyhittyäni suurimmat rasvat ensin pois. Ei oikein mahtunut hyvin, mutta neljä kertaa käänetelemällä tuli puhtaaksi.

92 tkm:ä pyörällä ajettu. Liekkö joskus vaihdettu, kun aika hyvältä hammastukset näyttivät, myös itse perän puolellakin. Jos kohdistus vanteella perään nähden on oikein ja käytetty kunnon rasvaa säännöllisesti (renkaan vaihdon yhteydessä riittää), niin ei pitäisikään paljon kulumaa löytyä. Totesin hammastukset hyväkuntoisiksi, joten 60%:sta Molybdeeni rasvaa reilusti hammastuksiin ja noihin viiteen tappiin ja paketti takaisin. Peräjötikkä on kolmella ruuvilla kiinni ja tulee poistaa paikoiltaan, koska muuten ei vanne kumeineen oikein mahdu tulemaan pois paikoiltaan, niinkuin esim. cx:ssä (standard) mahtuu. Kun laittaa pakettia paikoilleen, niin peräjötikkä työnnetään vanteen hammastuksiin paikoilleen ja kokonaisuutena asetetaan vanne/jötikkä paikoilleen. Peräjötikän kardaanin puoleiset mutterit löysästi paikoilleen ja sitten taka-akselia sovittamaan. Taka-akselin mutteri vedetään ensin annettuun momenttiin ja sen jälkeen kiristetään peräjötikän kolme kiinnitysmutteria. Tällä varmistetaan, että perä tulee vanteeseen nähden suoraan kulmaan. Jos kulma poikkeaisi, hammastukset voisivat nopeastikin tuhoutua eli kulua pilalle. Toinen asia on huolehtia, että perän hammastuksissa on kunnolla aina molybdeeni rasvaa. Omassani rasvaa oli enään vähän jäljellä ja kovin ruosteen ruskeaa tavaraa. Eli rasvaus oli paikallaan nyt.

Samalla, kun takavanne oli pois, jolloin joutuu myös takaiskunvaimentimien alapäät irroittamaan, aloin miettimään pitäisikö sitä iskunvaimentimien öljyt vaihtaa? Netistä lukeneena vakuutuin, että kannattaa. Varmaan löytyy aika mustaa vanhaa ATF öljyä.. Öljyn vaihdosta myöhemmin, kun ehdin töiltäni taas.. Laitoin uudelleen maalatut sivuposket ja etulokarin jo paikoilleen. Ihan hienot tulivat ammattimaalarin käsittelyssä.

Goldwing huollot, sytytyspuolat

Yli 30 vuotta voi olla jo aika pitkä aika sytyspuolille, kuten myös sytytysjohtimille että tulpanhatuillekin. Niinpä ajattelin uusia kaikki ko. osat varuilta. GL1100 -83 Goldwingin oikeat sytytyspuolat ovat varaosanumeroltaan 30505-MB9-003. Saatavuus alkaa olla jossain määrin hankalaa, ehkä jo. Koko sytytyshän koostuu koneen takaa kampiakselin jatkeelta löytyvistä kahdesta pick-up käämistä/mekaanisesta alipaineennakkosäätimestä, kahdesta "igniteristä" sekä kahdesta 0.4 ohm:in puolasta. Wingikin käyttää ns. "wasted spark" systeemiä. Eli tässä tapauksessa oikeanpuoleinen puola on sylintereille 1 ja 2 ja vasen sylintereille 3 ja 4. Molemmat puolat tuottavat kipinän yhtäaikaa kahdelle sylinterille, vaikka toisessa on työtahti ja toisessa huuhtelutahti menossa. Järjestely yksinkertaistaa ja halventaa systeemiä. Perusennakko on vuosimallista 1982 eteenpäin 10 astetta kierrosluvulla 950 kier/min:ssa. Ennakko alkaa säätymään 950 kier/min ja on maksimissaan 38,5 astetta 3000 kier/min:ssa. 

Sytytysjärjestelmähän on ns. TI eli transistor ignition. Igniterejä tai sytytysyksiköitä on kaksi kappaletta ja sisältävät tarvittavat transistorit puolien primääri virtojen kytkemiseksi päälle ja pois. En lähde arvelemaan, kuinka dwell aika on hanskattu. Onko se 180 astetta, eli pick-uppien välinen astekulma, vai onko ignitereissä asia hoidettu. Pick-up käämi antaa impulssin igniterille. Igniter päästää virran kulkemaan puolan primääri puolen läpi maihin, ja tietyn millisekunnin kuluttua virta katkaistaan, jolloin indusoituu sekundääri puolelle tarvittava korkeajännite sytytystulpalle. Wingissä on käytetty ennen puolia ns. ballast vastusta, mikä tässä tapauksessa on 1.5 ohm/40 W. Tuleva virta ohjataan vastuksen läpi ennen puolaa. Molemmille puolille on yksi yhteinen vastus, koska aina vuorotellen jompi kumpi puola on jännitteellinen. Näin kokonaisresitanssi on primääripuolella 1.9 ohm kummallakin puolalla.

Äkkipäätä laskettuna tuo 40 watin vastus voisi olla esim. 50W tai jopa 100W. No, hyvinhän tuo on sen 30 vuotta selvinnyt. Antaa olla entinen toistaiseksi. Yläpuolen kuvassa uudet puolat jo paikoillaan telineissään.

Puolat itse sijaitsevat melko hankalassa paikassa veikki-tankin alla runkoputkien välissä. Jouduin iroittamaan paisuntasäiliön sivuun, jotta telineiden kaksi ruuvi pääsi irroittamaan. Tietysti tulpanhatut täytyi myös irroittaa, ennenkuin puolat telineineen sai pyörän oikealta sivulta ulos.

Kuten kuvasta näkyy vanhat puolat ovat merkinnältään BW82-TR1. Kuvssa puolapaketti jo tulollaan ulos.

Puolat puhdistettuani totesin niiden olevan päällisin puolin ehjän näköiset. Ulkonäkö ei aina kerro koko totuutta. Viime syksynä ne "tuntuivat" toimivan ihan ok, mutta nyt on uudet kuitenkin. Samalla pääsin uusimaan uudet tulpanjohdot ja viime syksynä jo ostamani uudet hatut. Jätän entiset puolat varaosiksi..

Maailmalla käyttävät uusina puolina esim. auton puolapaketteja. Miksipäs ei, jos vaan nuo ohmit täsmää riittävän lähelle. Itse pidän tärkeänä vaihtaa puolat 30 vuoden jälkeen, vaikka ne tuntuisvat toimivan edelleen. Paljon on myös tapauksia, että alkuperäiset ovat halkeileet aiheuttaen käyntihäiriöitä.

Pääsin myös hyödyntämään jälleen kerran pientä ultaäänipesuriani vanhojen johtojen liitimien puhdistukseen. Näin tällä kertaa..