Goldwingin huollot, nokkahihnat ja jarruremontit

Vähän aikaa vierähti, ennenkuin pääsin taas huoltamaan wingiä. Ajattelin aloittaa nokkahihnoista, koska ei voi tietää varmaksi, missä kunnossa hammashihnat ovat. Niinpä tuumasta toimeen ja purkamaan. Jäähdytyskenno tulee alareunasta ulospäin ainakin raottaa ja hyvä on ottaa kaatumaraudat pois ja venttiilikopat. Ko. kennoa en alkanut kokonaan irroittamaan. Ensin tietysti jäähdytysnesteet ulos.

 

Yksi pultti auki vaan vesipumpun alapuolelta ja kennon korkkia varovasti auki, koska aika vauhdilla nesteet tulee ulos, kun systeemi saa korvausilmaa. Sinne lorahti n. 3 litraa sinistä nestettä. Kennon alapultit pois ja yläpultit löysälle, niin kennoa pääsi alareunasta raottamaan sen verran, että hihnakoteloiden sisimpiin kiinnitysruuveihin pienellä räikällä yletti. Tietenkin se alavesiletku tulee irrottaa esim. pumpun puolelta. Aika tiukaan oli liimautunt letku, mutta hiukan crc:tä väliin ja pinellä ruuvimeisselillä raottamaan. Sieltä sekin muljahti ulos.

 

Sitten olikin vain enään hihnakoteloiden avaaminen jäljellä. Aika kirurgin kädet kyllä tulee olla, että saa sisemmät ruuvit pois. No, onnistuihan tuo lopulta. Ei muuta, kuin ihmettelemään mitä wingi on syönyt. Entinen omistaja valisti, että pari, kolme vuotta sitten 70 tkm:ssä on hihnat ja kiristinrullat vaihdettu, ja niinhän tuo oli laita! Yes. Kunnon kaveri!

 

Kyllä hihnat ja rullat on siinä kunnossa, että päätin olla nyt vaihtamatta uusia hihnoja. Hihnojen selkäpuolella, mihin rullat painavat on Honda teksti ja numerosarjat näkyvissä lähes yhtä hyvin, kuin uusissa hihnoissa. Jos hihnoilla ajetaan pitkän aikaa, teksit tuppaavat kulumaan pois. Hihnoissa ei myöskään ilmennyt minkäänlaisia pykimiä tai halkeamia. Kiristysrullat uuden veroiset. Nokka-akseleiden ja kiertokangen stefat eivät vuotaneet öljyä. Aikani imeteltyäni ja tarkistettuani molempien hihnojen kireydet, päätin kasata kaiken takaisin. Nyt laitoin kuitenkin ostamani käytetyt, mutta parempi kuntoiset hihnakotelot paikoilleen. Samalla tuli alavesiletkun alapään kiristykseen ruostumaton klemmari. Samalla asensin uudet lepuutustapit kaatumarautoihin pitkiä matkoja varten. Ja tietenkin uudet, puhtaat perus glykoli-vesiseokset jäähdystysjärjestelmään!

Eli tällä kertaa en päässyt vaihtamaan hihnoja, mutta palaan asiaan parin kesän ajelujen jälkeen.

 

Hyvä yksi murehtimisen aihe taklattu.  Seuraavaksi jarrujen kimppuun...

Jarruja lähestyin jo aikaisemmin tilaamalla uudet jarrupalat ja teräspunosletkut. Ajattelin alkaa etujarrusta ensin, koska sehän vaikuttaa vasemmanpuoleiseen levyyn. Jarrusatulan kaksi pulttia irti, niin se oli nostettavissa pois paikoiltaan. Hyvä on ottaa nopeusmittarin vaijeri alapää irti tieltä pois. Jarrupalojen pidätintapit olivat aika tiukassa, mutta pienen herkistelyn jälkeen lähtivät pois. Jarrrupalat voi sen jälkeen nostaa pois. Sopiva lattaraudan pätkä, paksuus muutama milli väliin ja kevysti kahvasta painaen männät lattaan kiini. Latta pois ja kevyesti puristaen jompi kumpi männistä putoaa pois. Sopivaa astiaa alle ottamaan jarrunesteet vastaan. Toinen irtoaa ketkuttamalla pois lopulta.

Sen jälkeen vaan jarruletki irti satulasta ja mäntien ja satulan puhdistus.

 

Tässäkin ilokseni huomasin, että männät ovat puhdistuksen jälkeen uuden veroiset. Ei syöpymiä tai pahoja naarmuja. Satulan puhdistukseen käytin pientä ultraäänipesuri avuksi. Ei mahdu pinnan alle kokonaan, mutta kääntelemällä puolin ja toisin sain sen puhtaaksi.

Tiivisteet pois ja urat puhtaaksi. Tiivisteet olivat suhteelisen ehjät, joten kaikki vaan takaisin tällä kertaa. Uusi jarruletku kiinni, uudet jarrupalat, liukutappien voitelu ja järjestelmän täyttö. Vähän aikaa sai pumppailla ilmaa pois, mutta kahvan tuntuma on nyt eri jämäkkä, kun paine ei mene vanhojen kumiletkujen pullistamiseen.

Näin tällä kertaa. Seuraavaksi takajarrujärjestelmän kimppuun..