Kaasuttimien puhdistus..

No niin. Kun sain latauksen kuntoon ja puolien johdot vaihdettua aloin tutkimaan kaasuttimien kuntoa. Viimeisellä ajokerralla polttoainetta paloi 7 ltr/100 km ja selvästi oli havaittavissa puhditonta menoa. Samalla tuli joskus selvästi bensiinin hajuakin. Kotipihaan päästyäni otin heti sytytystulpat pois ja kas kummaa, kaikki oli hyvännäköiset, paitsi 3. pytyn tulppa. Hmmm.. se oli aivan musta ja märkä bensiinistä. Hö.. Sattumalta nykäisin irti 3. kaasuttimen alipaineletkun irti. Wingin sytytyshän on alipainesäätöinen ja 3. kaasuttimesta otetaan alipaineet sen säätöön. Letku tosiaan irti ja tip, tip.. bensaahan sieltä tippuu! Mitä ihmettä! No, netti auki ja foorumeille tutkailemaan, mikähän voisi olla, kun ei alipaine linjassa löpöt pidä olla. Jaaha.. wanhoissa wingeissä esiintyy ajan myötä ko. ongelmaa, jos 3. kaasuttimen pohjakupin tiiviste on pettänyt vanhuuttaan juuri alipaineyhteen kohdalta. Että tämäkin vielä! No, 32 vuotta on aika paljon ikää, jos kaasuttimia ei ole koskaan aukaistu.
Aloin kovasti tutkailemaan kaasuttimien räjäytyskuvia ja totesin, että aika tyypilliset Keihin kaasuttimethan ne on. Tietenkin neljä kappaletta tällä kerta kahden sijasta (CX500). Eihän sitä voi tollaiseksi jättää, jos meinaa ajaakkin wingillä! Ei kauaa tarvinnut tuumaustaukoa pitää, kun aloin purkamaan romppeita pois edestä, jotta pääsisin kaasuttimiin käsiksi. Kidukset pois, eli katteiden alasuojat, jotta saa veikkitankin pois. Tankki pois ja satula. Maajohto akusta irti tietysti. Nopsaan oli imukaulojen pultit auki ja kokeilemaan tuleeko koko paketti, 4 kaasutinta yhdessä ilmakammion (plenum, air champer) ulos. Ei tule. Voi räkä. Netti auki ja lukemaan, miten sen saa ulos. Ahaa, otetaan toki vielä kaasuvaijerit, veto- ja työntö irti. Ja tietenkin heti alkuun otin ilmanpuhdistimen koteloineen kaikkineen pois. Ei mahdu sittenkään.. Imukaulat pois kokonaan ja nyt näytti lupaaavalta, mutta ei niin, ei tule! "Perkjärvellä junalautoja saatavana"! :) Huh.. Ahaa, kun otti 3. kaasuttimen luistin kannen (taka-oikea) pois, niin johan homma alkoi luistaa. Eli kaasutinpaketti vasemmalle niin paljon, että runkoputkien välistä pääsee aukaisemaan kaksi ristipää ruuvia ja kansi ja luistin jousi pois. Voila! Sieltähän se paketti pullahti kepluttelemalla pois.

Siteeraus ameriikan foorumilta: "Carbs have left the building". Tässä vaiheessa silmiini osui jo, että jokuhan siellä luistien kansia on joskus aukonut, kun muutama ristipää oli jo nylppääntynyt. Ensimmäisen luistin pois nostettua ihmettelin miksi on luistin varsi musta? Kaikki kannet auki ja kaikki on samanlaisia.. Itse joskus anodisointia kokeilleena huomasin, että nehän on anodisoitu ja värjätty mustiksi. Enpä ole koskaan aikaisemmin törmännyt. Yleensä ne on olleet alumiinipintaisia. Sattumalta foorumijuttuja lueskellessa törmäsin, että 1984 Lokakuussa ainakin Ameriikassa Honda oli lähettänyt oheisen kirjeen:

Kirjeessähän kerrotaan takasinkutsusta, jos wingin 1982 tai 1983 luistit olisivat liian äkkiä kuluneet ja että Honda vaihtaisi takuuna uudet "special coated" luistit. Anodisointi kovettaa alumiinin pinnan ja lisää kulutuskestävyyttä. Miksi sitten musta väri? Luulen, että korjaamo näkee myöhemmin väristä suoraan, onko luistit vaihdettu. Ok, mikäpä siinä, hyvä juttu. Lähemmin tarkasteltuna luistit ovat käytännössä täysin kulumattomat! En tiedä varmaksi, oletan luistiasiat näin olevan. Toisaalla internetissä kerrotaan, että Hondan vaihtamat uudet luistit olivat Teflon päälysteiset. Hmm..

Sepä siitä. Ei paljon lämmitä vielä, kun itse ongelma vielä ratkaisematta, korjauksesta puhumattakaan.

Tein suunnitelman, että puran kaikkien kaasuttimien kannet, pohjakupit ja suuttimet pois. Pesen ultralla mitä voin ja loput kaasutinpuhdistussprayllä. Tuumasta toimeen ja osat irti..

Jaaha, kaikki kupit olivat yläpuolisen kuvan kaltaiset. Ihan hyvä aika puhdistaa kaasuttimet! Tutkailin kolmannen kaasuttimen pohjakupin tiivistettä, mutta paha sanoa oliko se pettänyt vai ei. Kaikki tiivisteet olivat toki painuneet kasaan. Olin jo aikaisemmin tilannut korjaussarjat (tarvike) Ebayn kautta. Kupit oli helppo juttu ultraäänipesurissa puhdistaa puhtaiksi.

Sen jälkeen ajattelin, että air-cut off venttiilit on pakko saada pois tieltä, ennenkuin alan ruiskia cleaneria, mikä ei ole hyväksi kumiosille. Sama juttu kiihdytyspumpun kalvo. Samalla pääsisin tutkimaan niidenkin kunnon. Kiihdytyspumpun kalvo onkin helppo ruuvata auki. Osa acv kalvoista on tietenkin kahden kaasuttimen välissä, ja aika hankalia irroittaa. Pienellä ja kapea kärkisillä lukkopihdeillä sain ne helposti auki ja ujutettua kannet ja jouset pois. Jälleen kerran tapailin junalähettäjän kirosanoja avattuani 3. kaasuttimen acv kalvon kannen..

Ihme ja kumma, wingi ei paukuttanut pakareihin alamäessä yhtään! Itse asiassa kalvo oli sulanut ja kun aukaisin kannen tuo yläreuna repesi mukana. Kalvon koko reuna oli kuin purukumia. Yläosa pahin. 32v ikää varmaankin ja ehkä etanoli-bensaa. Mene ja tiedä.

Kaikki muutkin kalvot olivat enemmän tai vähemmän samassa hapessa. Sitten oli vuorossa kiihdytyspumpun kalvo, mikä olikin kalvon puolesta ihan ok kunnossa edelleen, mutta käyttötangon puolelta jo aika ruosteessa. Tankohan tulee pienen haitarikumin läpi, jonka ulostuloaukko oli kulunut ajan saatossa väljäksi päästäen veden sisään.

Ei nyt sitten ollut tilaamissani tarvikekorjaussarjoissa näitä osia. Mutta ei hätää Stromin sivuiltahan ne löytyi ja eikun ostoksille. Tourmax merkkiset acv ja kiihdytyspumpun kalvot ostin ja kokeilin paikoilleen, ihan ok. Ainut vika oli kiihdytyspumpun runkoon tuleva piskuinen o-rengas. Liian matala, mutta kaasuttimien korjausssarjoista löytyi sopiva rengas. Kaikki ok.

Pesin kaikki irti saadut osat ultrassa ja kokeilin messinki suuttimiin puhdistusnestettä seuraavasti: 1 dl etikkaa + 3 dl vettä + teelusikallinen suolaa ja muutama tippa Fairyä.

Juomalasiin ko. seos ja se seisomaan ultraan, jossa vettä. Todella tehokkaasti messinkiosat puhdistuivat ja olivat pesun (3 min) jälkeen kuin uudet. kaikki hapettumat poissa ja emulsioputkien reiät auki. Kannattaa lopuksi ajaa ultrassa vielä minuutti, pari ihan vedellä ja fairyllä neutraloimiseksi, koska etikka on aika hapanta. 1982 ja 1983 wingeissä tyhjäkäyntisuutin (kuvassa ylin) on kierteellä kiinni.Vanhemmissa puristussovitteella. Neulaventtiilit kaikki olivat hyvässä iskussa, kuten kohotkin. Tarkistin kaikkien kohojen 15,5 mm:n tarkistusetäisyyden ja olivat oikein. Neulaventtiilien istukoista tuli myös kuin uudet pesun jälkeen.

Seuraavaksi vuoroon tuli onkia tyhjäkäyntiseosruuvin ja jousen pohjalta pikkuinen aluslevy ja o-rengas pois. Korjaussarjoissa on yleensä uudet vastaavat osat mukana. Välillä meinasi usko loppua, että ei sieltä mitään tule ulos, mutta kyllä vaan pienellä rautalankakoukulla sain ne lopulta ongittua ulos! Taskulampulla voi katsoa aukosta sisään ja samalla onkia osia ylös. Lopulta kaikista neljästä ne oli ulkona. Aika hankalaa oli. Uudet prikat ja o-renkaat jousen ja ruuvin päälle ja takaisin. Siis ruuvin varteen jousi, prikka ja viimeiseksi o-rengas. Kaasutinpaketti toiseen käteen kierrereikä alaspäin ja paketti sisään ja ruuvi kiertäen varovasti kiinni. Ruuvihan pitää kiertää varoen pohjaan asti, mutta ei saa kiristää! Vaarana muuten, että rungon istukka tuhoutuu ja kaasutin on pilalla. Pohja-asennosta 1982-83 wingeissä kierretään 3 kierrosta auki. Siis esiasetus.

Lopulta koitti hetki, kun kaikki oli puhdasta ja paketti jälleen kasassa. En siis aukaissut ns. keskikammiota (plenum tai air champer) ja irroittanut kaasuttimia kammiosta. Wingeissä kannattaa lopuksi asettaa kaasutinpaketti esim. pöydälle ja n. 1 m:n letku kiinni ja suppilolla tai sopivalla pullolla syöttää kaasuttimet täyteen bensaa. Tarkoitus on katsoa, että ei vuoda mistään ja kiihdytyspumppu pelaa. Kaikki oli ok ja kaikista kanavista tuli iloisesti bensaa, kun kaasuvivusta rivakasti käänsi. Mutta, mutta... varmaan kohta lähden oikeesti junalautoja hakemaan Perkjärveltä :) Hahahaha.
Mutta, kun nostin koko paketin pääni yläpuolelle ja käänsi kaasuvivusta rivakasti, niin molempien kiihdytyspumppujen putkien (cross-over tubes) toisesta päästä ruiski myös bensaa!! Ei saameri!
Wingissä on molemmin puolin kaasutin parien välissä kahdet alumiiniputket. Halkaisijaltaan paksummat on normaalit syöttöputket ja ohuemat on kiihdytyspumppukanavat. Varmaan vuosikymmenet ovat piskuiset o-renkaat kovettaneet ja pesu vei renkaiden juuresta loputkin tiivistävät ainekset pois. Hah! Hö! Mitäs nyt sitten?

 Kuvassa toinen kiihdytyspumpun yhdysputken o-rengas.. nyt jo uusi vaihdettuna.

- kiihdytyspumpun putkien o-renkaat 4 kpl 2.8x1.3 mm, 3x1.5 mm käy

- polttoaineputkien o-renkaat 4 kpl 5.8x1.9 mm, 6x2 mm käy

Jotta polttoaineputkien o-renkaat pääse vaihtamaan, niin keskikammio on halkaistava ja kaasutinrungot irroitettava kammion puoliskoista.. Kiva juttu. Etukäteen tutkin ja luin, että ns. plenum seal on aika kallis ja ei ihan joka narikasta ostettava tiiviste. No, kaasutin rungot on tiivistetty 53x2 mm o-renkailla. Noita löytyy kyllä, niin Viton tai NBR70 laatuisina helposti. 2., 3. ja 4. kaasutinlaipan ja keskirungon polttoainekanavissa käytetään seuraavia o-renkaita:

- 2 kpl 4 x 6.3 x 2 mm
- 2 kpl 6.5 x 9.5 x 3 mm

Näitä ei sitten saakkaan oikein mistään. CMS Hollandin sivuilla on tarjolla tiivistepakettia, johon on kerätty muitakin tiivisteita mustaakseni n. 40 euron hintaan/kaasutin! No, Randakk'in sivultahan tarvittavat tiivisteet löytyy kyllä, mutta $30 postimaksu (flat rate $300:aan asti) saa karvat pystyyn! Samoin löytyy keskikammion tiiviste. No huh, huh. Kokonaishinnan takia paketti jää tulliin, josta toki pitää maksaa vielä 24%:n alvi. 4 kpl noita spesiaali o-renkaita + kammiotiiviste tekisi noin 80 eur tulleineen päivineen. Aika kallista. DNA mukaan "elämä on".
Jälkikäteen viisastuneena koko GL1100 Randakkin tarjoama Overhaul Master kaasutinpaketti on minun mielestä oikeastaan ainoa oikea vaihtoehto, jos aikoo wingin kaasuttimet laittaa täydellisesti alkuperäiseen kuntoon vuosiksi eteenpäin. Kalliiltahan se tuntuu minusta, mutta sen jälkeen voisi olettaa huolettomia kilometrejä kaasuttimien osalta. Nämä ovat vain minun ajatuksia, ei mainoksia.

Omalla kohdalla aion tutkia muut hankinta- ja valmistusvaihtoehdot, kun aikaa on nyt ajokauden loputtua jo.. Kirjoitukseni jää nyt kesken, mutta palaan tähän, kun kaasutinkorjaukseni etenee...

Jatkoa 02.10.2015: Nyt näyttää, että USA:n kaverini Mike tuli hienosti apuun ja aikoo toimittaa minulle nuo harvinaiset "carb to plenum" erikois o-renkaat! Vieläpä saan niitä ihan useamman samalla kertaa. Hieno juttu! Eli jos ne on istuvat ja toimivat taidan kokeilla laittaa vanhan plenum-tiivisteen takaisin. Sehän näyttää edelleen olevan selvästi alumiinipintaa korkeammalla. Keskikammion alareunan liitoskohdassa on polttoaine- ja kiihdytyspumppuyhde. Jos ne pettää, niin vuoto on joko ulos tai sisään päin. Kokeilemallahan tuo selviää.. tästä on hyvä jatkaa..
Ja tosiaan ennenkui pääsee keskikammion pultit avaamaan, niin kaasu- ja ryyppyvivut on purettava tieltä pois. Kannataa ottaa valokuvia ennen jokaista vaihetta, että ne osaa laittaa takaisin oikein. Minusta kaasutinrunkojen o-renkaat on vaihdettava uusiin näin pitkän ajan jälkeen. Jos ne alkaisivat käytössä vuotamaan, koko iso homma olisi aloitettava alusta. Kun kaasuttimet poistetaan keskikammiosta, niin toki myös synkkausruuvitkin on löysytettävä. Voidaan sanoa, että koko paketti on kokonaan purettu. Jos keskikammio alkaisi vuotamaan, pääsee jo helpomalla.
 

Näin puuttuvia osia odotellessa voisin kirjoittaa mietteitäni tähän Wingin 1983 GL1100 kaasuttimien korjauksesta yhteenvetomuodossa. Nyrkkisääntöhän on, jos laite pelaa, älä koske siihen! Näin se on kaasuttimien kohdalla erityisesti. Mutta yli 30 vuotta vanhassa pyörässä vääjäämättä tulee aika täyteen ja kaasuttimiakin joutuu korjaamaan. Yleensä kaikki kumiosat haurastuu jo paljon aikaisemmin. Kaasuttimissa yleensä kaikki metalliosat ovat ok kunnossa ja riittää niiden puhdistaminen. Toki, jos pyörä on seisonut vuosikymmeniä vanhat bensat sisässä, voi tilanne olla toinen. Wingin kaasuttimien kohdalla tilanne on erilainen (minusta), koska koko kaasutinpaketti on melko hankalaasti pois otettavissa ja vie aikaa. No, kaikki on suhteellista meille. Ensi kerralla on varmaan helpompaa ja nopeampaa kaasuttimet irroittaa, jos tarvitsee. Itse ajattelen asioita niin, että kun alkaa tekemään, olisi hienoa tehdä ne kerralla kuntoon. Siispä wingin kaasuttimia miettiessä on melko helppo jälkikäteen kirjoittaa lista, mitä varmasti tarvitsee ja olisi hyvä vaihtaa, kun työhön ryhtyy:

- 4 kpl pohjakuppien tiivisteet, näitän saa ostaa irrallaan

- 4 kpl tyhjäkäyntiseosruuvin aluslevy ja o-rengas, nämä tulee yleensä korjaussarjojen mukana

- 4 kpl air-cut off kalvoja jousineen ja o-renkaineen

- 1 kpl kiihdytyspumpun kalvo jousineen ja läpivientikumineen

- 4 kpl 3 x 1.5 mm o-rengasta kiihdytyspumpun kaasuttinparien yhdysputkiin

- 4 kpl 6 x 2 mm o-rengasta kaasutinparien polttoaineputkiin

- 4 kpl 53 x 2 mm o-rengasta kaasuttimen laipan ja keskikammion liitokseen

- 2 kpl 4 x 6.3 x 2 mm tiivistettä kaasuttimen laipan ja keskikammion liitokseen

- 2 kpl 6.5 x 9.5 x 3 mm tiivistettä kaasuttimen laipan ja keskikammion liitokseen

- 1 kpl plenum tiiviste
- 2 kpl 5,8 x 1,9 mm o-rengas bensan sisäänsyöttökara (6 x 2 mm käy)

Nämä, jos saa hankittua erillisinä, pääse jo pitkälle. Tarvike korjaussarjoissa on monta kertaa mukan vielä pääsuutin (145), tyhjäkäyntisuutin-emulsioputki, luistin neula/istukka, neulaventtiili/istukka ja o-renkaita. Omalla kohdalla tutkailin luupilla ko. vanhoja osia ja totesin ne olevan aivan kunnossa vielä, joten puhdistin ne vain. Toki esim. neulaventtiili/istukka/koho yhdistelmissä voi olla kulumaa. Hondan alkuperäisosia kannattaa käyttää, jos mahdollista. Jos entiset osat on kunnossa, mielummin ne puhdistaa, kuin vaihtaa uusia tarvikeosia.

Jatkoa 31.10.2015: No niin, Ameriikan Mike toimitti minulle Viton letkusta leikattuja putken pätkiä kourallisen. Eli D9,5/6,5 mm letkusta 3 mm:n pitkiä pätkiä. Ongelmahan on helposti, että leikkausjälki ei ole tasainen. Mike oli laittanut sopivan tangon pätkän porakoneeseen ja letkun pätkä siihen päälle ja hitaasti pyörittäen mattoveitsellä pätkät irti! Kiihdytyspumpun kanavien tiivisteiksi osoittautui 2,5 x 2 Viton o-rengas sopivaksi. Kanavahan on upotuksen keskellä halkaisijaltaan todella pieni, jolloin o-rengas sopii olemaan, eikä renkaan sisäreikä kurista kanavaa. Ohessa kuva..

 

 Vasemmalla ylhäällä ruskea Viton letkun pätkä ja alhaalla Viton o-rengas kiihdytyspumppukanavassa. Iso o-rengas on 53 x 2mm, sekin Viton materiaalia.

Nippu Viton letkun pätkiä.

Keskikammion eli plenumin tiiviste oli muuten ok kunnossa, paitsi kiihdytyspumppukanavan kohdalta painunut kasaan. Leikkasin vanhan renkaan pois ja uusi Viton kumiletkun pala kävi suoraan tähänkin. Äsken sain koko kaasutinpaketin kasaan ja syötin metrin letkulla kaasarit täyteen bensaa, ja ei vuotoja! Viimeisä toimenpiteenä ennen kokeilua vaihdoin vielä bensan sisäänsyöttökaran kaksi o-rengasta uusiin. Nehän on kooltaan samoja kuin kaasuttimien välisissä putkissa. Enempää en tee nyt. Koska vuotoja ei ole ja kiihdytyspumppu näyttää ruiskivan kaikista kurkuista kaasuvipua vedettäessä, laitan paketin takaisin pyörään. Ja ei kun kokeilemaan..

Eilen 02.11.2015 sain kaasuttimet takaisin pyörään ja pääsin kokeilemaan. Ensimmäisellä käyntiin, koska kaasuttimet olivat jo bensaa täynnä. Seuraavaksi kaasuttimien synkkaus ja seosruuvien säätö, jos tarpeen. Ja toivottavasti kelit olisi sopivat, että pääsisi vielä lyhyen lenkin heittämään. Kyllä opetus minulle oli ainakin, että kaikki nuo listaamani osat kannattaa vaihtaa. Sen verran työläs homma wingin kaasuttimien poisotto ja puhdistus on.

Tänään 07.11.2015 sain kaasuttimet lopulta synkattua. Kone pyöriin nyt paremmin kuin koskaan. Silmämääräinen synkkaus oli vain lähelle oikein. Seosruuvit on kaikki 3 kierrosta auki. Täytyy testata ruuvien oikea asento myöhemmin kevään koittaessa. Noinkin toimii hienosti! Tästä on hyvä jatkaa keväällä. Rohkeasti vaan wingin kaasuttimet ulos ja huoltoon, jos niitä ei ole huollettu vuosikausiin! Kunnostetut wingin originaali kaasuttimet päihittää maailmalla vallaolevat "single carb" viritykset mennen tullen.. Harmi vaan, kun oli märkä keli. Olisin muuten ajanut pienen lenkin. 

Mainittakoon vielä, että vaihdoin samalla uuden bensasuodattimen ja tankki/kaasarit on nyt täynnä 4T pienkonebensaa. Ei viitsi juuri puhdistettuja kaasuttimia talviseisotuksen ajan etanoli-bensassa seisottaa. Tämä on nyt tässä.

Alla sekalaisia kuvia, sekalaisessa järjestyksessä

 Kaasaripaketti valmiina bensat sisässä. 3. kaasarin luisti, jousi ja kansi on poissa helpottamaan asennusta pyörään.

Lukkopihdeillä voi nytkäyttää keskikammion ruuvit auki ilman pelkoa, että ruuvin kannat nylppääntyy.

Kaasutinparit on pultattu samoilla pulteilla, kuin sisäpuoliset ritilät. M6 ristipääruuveja. Minusta pitäisi lailla kieltää ristipääruuvien käyttö. Nämä JIS-kantaiset ruuvit saa kyllä auki oikeankokoisella ristipäämeisselillä. Itse käytin isoa Philips-ristipäämeisseliä. Paljon puristusta ja vääntöä.

Pienelläkin ultralla pärjää kääntelemällä välillä.

Keskikammion, eli plenumin puoliskot pesin vannepesulla. 5 min harjausta ja huuhtelu lämpimällä vedellä.

3. kaasuttimen pieni ja iso spesiaali o-rengas.

2. ja 4. o-rengas sijoittelu. Eli isommat ovat 2. ja 3.:ssa, pienemmät 3. ja 4.:ssa! Enempää noita ei tarvita. Jokaisessa laipassa lisäksi vielä nuo 53 x 2 mm o-renkaat

Kaasuttimien tyyppinumero.

Hetki kaasuttinparin irroituksesta. Takaisin laittaessa tulee huomioida, että tuo vasemmalla kuvassa oleva synkkausliittimen haarukka menee vastinkappaleessa kahden aluslevyn väliin!

Uusi acv-kalvo paikoillaan. Kuvan alareunan pienen o-renkaan tasopinta kaasutinrunkoon päin. Kannella painetaan jousi varovasti kasaan ja kaksi kiinnitysruuvia kiinni. Kannen sisäpinnassa on kohouma jousen kapeampaa päätä varten.

Bensan sisäänsyöttökaran juuressa on 2 kpl 5,8 x 1,9 mm o-rengasta. Samoja kuin väliputkissa, eli varmaankin 6 x 2 mm käy.Itse laitoin nuo originaali kokoiset renkaat, kun niitä oli.

Oikea pari 1 & 3 kammion puoliskonsa kanssa. Alla 2 & 4.

Wingin puolien puhdistus ja sytytyskaapeleiden vaihto

 Latausjännite-korjauksen yhteydessä huomasin tosiaan, että yksi sytytyskaapeleista on ajan saatossa hiertynyt jo aika pahaksi. Siispä tuumasta toimeen ja kokeilemaan saako Interstate wingistä puolat ulos ilman etukatteen poistoa. Chattailin Tuumaustauko miehen kanssa (entinen wingini omistaja) pitääkö ottaa koko etukate pois, jotta pääsee käsiksi veikkitankin etukiinnityspultteihin. Ei tarvinukkaan, vaan riitti, että otti pois molemmilta puolilta "kidukset" eli katteiden alaosat. Honda on näköjään miettinyt kaiken valmiiksi, kunhan vaan oivaltaa katsoa asioita! Veikkitankin etupultit vaan auki ja takapään vastaavat ja nosto/kautta kierto oikealle ja veikkitankki oli pois paikoiltaan. Hyvä muistaa, jos tien päällä joutuisi jotain korjaamaan. Nyt kun veikkitankki oli pois paikoiltaan verestin std wingin puolien poisottoa. Eli kun katsoo (hiukan hankalaa) runkoputkien alle, niin huomaa, että puolapaketti on vain kahdella M6:n pultilla rungossa kiinni. Puolien 4-napainen pistoke vasemmalta puolen irti ja kaksi kannatuspulttia irti, niin puolapaketti irtoaa. Nyt on hyvä huomioida vihreä maajohto, joka on etummaisen pultin ja puolarungon välissä, kun laittaa pakettia takaisin! Puolapaketin saa parhaiten pyörän oikealta puolen pois. Ennen sitä täytyy paisuntasäiliö irroittaa. Sehän on vain yhdellä M6:n pultilla alapäästä kiinni. Säiliön korkin kaulassa on peltihaarukka tukemassa.

Letkujen varaan voi säiliön laittaa roikkumaan työn ajaksi, kuten tässä alemmassa kuvassa on nähtävissä. Ei muuta, kuin tulpanhatut kiertämällä irti johdoista ja sovittamaan puolapakettia ulos oikealta puolen pyörää. Interstate etukate mietitytti sopiiko puolat tulemaan ulos vai ei? No, ei hätää sieltä ne vaan sopi ja helposti.

Hienoa Honda! Kaikki ilmeisesti mietitty jo tehtaalla. Hiukan ujuttamalla ja johtoja työntämällä paketti tuli ulos. Ja toki heti alkoi mietityttämään, kuinkas ne laitetaan takaisin! :) Siitä myöhemmin.

Siinä ne on nyt tarakan päällä, eikä ollut edes kummoinen homma. Silmiin osui heti tyyppimerkintä BW82-TR1. Oikeat on puolat 1983 wingissä. 1982-1983 mallisissa wingeissä käytetään juuri noita puolia. Seuraavaksi puhdistusta ja mittausta, onko puolat ok vielä vai joutuuko hankkimaan uudet.

Puhdistuksien jälkeen molemmat puolat läpäisivät testauksen ja ajossa pelasivat hienosti. Primääri puolella 0,4 ohm ja sekundääripuolella 16,7-17,3 kohm on ihan ok. Nyt pitää muistaa, että kun laitetaan tulpanjohdot kiinni ja normaali tulpanhatut, joissa on se 5 kohm vastus, lukema suurenee. Honda vielä suosittelee käyttämään DPR8EA-9 tulppia, joissa on myös 5 kohm vastukset. Tulpanhattujen vastukset on ehkä jäänne vanhoilta ajoilta, jolloin vastukset poistivat häiriöitä AM-radion alueelta. Itse vaihdoin tulpanhattujen vastukset ihan mesinkitangon pätkiin. Resistoritulpat on ihan riittävät. Miksi laittaa ylimääräistä resistanssia sekundääri puolelle? Joko 5 kohm hatuissa tai tulpissa, mutta ei molemmissa. Kun ne on tulpissa, niin ne vaihtuu aina, kun vaihtaa tulpat.

Joka tapauksessa puolat näyttäisivät olevan vielä ihan kunnossa. Toki on tilanteita, että lämmetessään jokin halkeama voisi aiheuttaa ongelmia, kipinän katoamista, mutta tässä tapauksessa ei ole ollut näin. Halusin vain päästä eroon kovettuneista ja jo hankatuneista yli 30 vuotta vanhoista tulpan johdoista. Wingi on sen verran painava pyörä, että kannattaa tehdä ennakoivia huoltotöitä! Ei onneksi ole tarvinnut työntää wingiä vielä, toivottavasti ei koskaan..

Tässä viimeisessä kuvassa näkyy maalarinteipit jokaisessa tulpanjohdossa ja merkinnät 1-4 vastaamaan sylintereitä. Ei tarvitse miettiä asennusvaiheessa mihin mikin meni. Puolapaketin takaisinlaitto on se kaikkein hankalin vaihe. 1-3 (oikea puoli) ja 2-4 (vasen puoli) johdot kannattaa laittaa vaikka kuminauhoilla pareiksi helpottamaan pujottamista paikoilleen. Viimeinen tehtävä olikin kiertää tulpanhatut kiinni johtoihin ja koeajamaan..

Lisäys: Jos ottaa pois paikoiltaan ilmanpuhdistimen kannen, ilmanpuhdistimen ja puhdistimen muovirungon, niin puolien vaihtotyö helpottuu oleellisesti. Puolat on silloin näkyvissä selvästi, eikä johtojen takaisin pujotus tuota vaikeuksia.

Wingin ylilatauksen korjaus

Tyypillinen ongelma tai vika ilmenee monta kertaa Gold Wingin GL1100 latauksessa. Latausjännite tuppaa pyörimään n. 15V:ssa, jopa hiukan ylikin. Minun wingi latasi 15,1V:n jännitteellä, Tavallisen lyijyakun hyvä latausjännite on 14,4-14,6V:a. 15,5V on ehdoton maksimi, minkä jälkeen akku vaurioituu pysyvästi. Ylilataus "kiehuttaa" akkua ja akkuvettä joutuu lisäämään useastikin. Nykyaikaiset suljetut akut voivat olla vielä ongelmallisimpia ylilatauksen suhteen. Nyrkkisääntö on, jos latausjännite on yli 14,8V latausjärjestelmässä vikaa, ylilataus. Jos latausjännite on alle 13,5V latausjärjestelmässä vikaa. Normaalisti staattori viallinen.

Mikä sitten aiheuttaa ylilatauksen. Wingissä käytetään shunt tyypistä regulaattori/rectifieriä, jossa on akkujännitteen "sense" toiminto. Sen kautta regulaattori saa tiedon akun kulloisesta jännitteestä ja sen myötä säätää latausjännitettä. Mustan värinen sense-johto tulee virtalukon kautta, eli kun virrat kääntää päälle johtossa kulkee virta. Aikojen saatossa monien liittimen kautta vedetty johto ei näytäkkään enään samaa jännitetä, kuin suoraan akusta mitattuna. Jännitehäviö voi olla muutamia kymmenysosa voltteja tai jopa 0,5V:a. Ei kuulosta paljolta, mutta tuo riittää latausjännitteen nousuun tarpeettomasti.

 Wingissä 1983 GL1100 regulaattori sijaitsee vasemmalla puolella veikkitankin alla. Se on pultattu peltitelineeseen. Regulaattorille tuleva johto liitin irti ja etsimään mustaa johtoa. Itse otin koko regulaattorin irti, jotta sain sen puhdistettua pölyista ja roskista. Tarkoitus on katkaista musta johto ja vetää sille esim. releen kautta suoraan akulta virta. Itselläni oli helppoa, kun wingiini entinen omistaja oli jo asentanut neljä paikkaisen lattasulakeboksin, jossa vielä yksi paikka oli vapaana.

 Ei muuta kuin piikillä varovasti mustan johdon liittimen hakanen matalaksi, että johdon sai ulos pujotettua. Tuon kuvassa näkyvän vapaaksi jäävän liittimen vuorasin silikonitulpalla ja sähkömiehen teipillä. Sopivan pitkä uusi johto, jonka toiseen päähän samanlainen 6,3 mm:n urosliitin sekä puristamalla että lopuksi tinaamalla, jotta liitos on varmasti hyvä. Toiseen päähän 6,3 mm:n naaras silikonisuojalla. Homma valmis, ja eikun liittämään.

Alemassa kuvassa ylin musta johto minun tapauksessa. Vielä vapaaseen paikkan riittävä 5A sulake ja homma valmis. Kaikki osat takaisin ja testaamaan toimiiko lataus nyt paremmin..

Yes! 14,5V reilussa 2000 rpm:ssä. Wingissä tuosta ei voltit nouse vaikka olisi 6000 rpm mittarissa. Aikaisemmin tosiaan oli 15,1V, mikä alkaa olla jo liikaa. Tuo digimittari on vedetty suoraan akulta ja tarkistettu, että näyttää oikein.

Samalla, kun pyörästä olin katteita purkanut, aloin katselemaan tulpanjohtoja ja löytyihän sieltä huoltohommaa. Kakkospytyn tulpanjohto on vuosien varella hinkkaantunut ja kuminen kaapelin suojakuori jo kulunut puhki. Ja onpa itse johtimessakin jo syviä uria.. Niitä sitten seuraavaksi! Kaasuttimetkin näyttävät jo aika likaisilta, eli niiden puhdistustakin täytyy alkaa mietiskellä.

 

Wingillä ajelut kesällä 2015

No niin, kesä alkaa olemaan jo ehtoopuolella, mutta Interstate wingillä matka jatkuu syksylle pitkään. Koko kesä oli aika surkea, mutta jokusen kerran ehdin ajelemaan. 1983 GL1100 Interstate on pelannut todella hienosti. Ei yhtään mitään korjattavaa. Ensimmäinen pyörä, jota ei ole tarvinnut, toistaiseksi ainakaan, alkaa ropaamaan kesken ajokauden. Hieno juttu!

Wingin kanssa ajomatkat ovat alkaneet kummasti pidentymään. Mikään ei estäisi ajaa vaikka Lappiin. Suunnitelmissa oli ajella Pohjois-Savoon kuha kalaa narraamaaan, mutta kovin oli kelit surkeat heinäkuussa, enkä lähtenyt. Viimeinen kesälomaviikko olikin sitten elokuun puolessa välissä, ja pääsin paremmin matkaa tekemään wingillä. Kaverin kanssa ajelimme Kangasnimen alueelle tuttua reittiä Pulkillanharjujen kautta Sysmään, josta Hartolan/Joutsan kautta kohteeseen.

Kokoajan ajelin itsekseni wingillä, joten jätin antennin ja takaboksin pois, kun sivulaukut olivat aivan tarpeeksi matkatavaroiden kuskaamiseen. Wingin bensankulutus on ollut noin 5 litraa satasella. Aika ok minusta. Upouusi Motad pakoputkisto on ottanut kullan ruskeaa väriä ainakin alkukäyriin, mikä oli ennakoitavissa, koska putket ovat ruostumatonta ja vain yksi putki/sylinteri. Ei siis kahta sisäkkäistä putkea. Normaalia. Jarrut ovat todella tehokkat, koska alkuperäiset jarruletkut on vaihdettu teräspunosletkuihin, kuten itse vaihdoin std wingiini. Kokokate tuntui aluksi oudolta, mutta oikeesti se on todella hyvä suoja, niin tuulta, kuin ötököitä vastaan. Ja matka taituu todella leppoisasti. Varmaan makuasioita nämä kateasiat, mutta pitkällä matkalla ja maantienopeuksissa ei todellakaan tarvitse kahvoissa roikkua!:) Itse ainakin olen tosi tyytyväinen katettuun pyörään. Alkukeväästä ajelin +10C lämpötiloissa ja huomasin, että kate tosiaan suojaa polvet ja wingin moottori jalkaterät ajoviimalta. Ja etukate lähes koko yläropan. Onko sitten naku parempi kuin katettu pyörä? No, naku on enemmän prätkän näköinen minusta, mutta jos lähtee oikeesti vetämään pitkää matkaa, niin kate on ehdoton asia. Ja kun kylmällä kelillä napista kahvalämmittimet päälle, niin mikäs on ajellessa. Kaikki on suhteellista ja mitä haluaa..

Kun talvi tulee tai sopivasti aikaa kelien lomassa, niin ohjelmassa tulee olemaan seuraavat huoltotyöt:

- venttiilien säätö ja kaasuttimien synkronointi
- venttiilikoppien kiilotus
- etukate pois ja tulpanjohdot vaihtoon (ja puolien mittaus, toimivat ok kyllä nyt)
- loppujen sähköliitosten puhdistaminen
- vanteiden kunnollinen puhdistus ja palauttaminen alkuperäiseen loistoon
- yleinen kromiosien puhdistus ja kiillotus
- swingin laakereiden tarkistus ja voitelu (katsotaan riittääkö aika ja inspiraatio)

Eli aika pientä fiksausta tarvitaan. Tai ei tarvita, mutta kivahan näitä on puuhastella. :) Mustan std wingin kohdalla totesin, että hyvä aihio auttaa paljon, mutta tässä tapauksessa ei oikein voi puhua aihiosta, vaan valmiista, toimivasta pyörästä. Mutta ainahan jotain voi tehdä paremmin. Ainakin tarkistaa asioita.

Lopuksi voisi todeta, että Interstate Gold Wing on parhaasta päästä, jos haluaa ajaa pidempää ajokautta. Jos matkaa pitkälle paljon tavaraa mukana. Yksi oman ajan parhaista matkapyöristä varmaan. Ihan sama ottaako kyytiläisen vai ei. Matka kyllä jatkuu. Ei tarvitse kiertää moottoriteitä. Tehot riittää ja vakaa meno. Kesähelteillä miinusta tulee kyllä siitä, että kuumahan sillä on ajaa. Laitoin takaisin tuulenohjaimet kateen sivuille, joilla saa hiukan lisäviilennystä. Toki ajovarusteita voi keventää kesämallisiksi. Toisaalta maantienopeuksissa voi kypärän visiirin pitää täysin auki. Ei juurikaan puhalla silmille. Mutta lämmin ei luita riko, vai miten se meni! :)

Wing Swap 2015

Koko talven wingiä ropanneena alkoi orastaa halu kokeilla Gold Wing GL1100 Interstate'a, koska ajonälkä vetää koko ajan tutuilta teiltä kauemmas ajelemaan. Kuha kalaa narraamaakin tekee mieli Pohjois-Savoon. IC:llä olisi kiva ajaa Karjalaan, mutta ajettelin sen verran olla mukavuudenhaluinen, että päädyin siihen tulokseen, että jo hyväksi havaittu naku wingi katettuna täyttäisi tarpeeni. Gold Wing 1983 Standard toimi viime vuonna ihan mukavasti ja talven aikana tehdyt huollot ja parannukset saivat sen kulkemaan entistäkin paremmin. Ei muuta kuin aloimme tutun kanssa hieromaan vaihtoa Interstate vs. Standard.. ja nimenomaan vuosimallia 1983!
Eikös vaan siinä käynyt niin, että pääsimme hienosti vaihdosta sopuun ja Gold Wing GL1100 Interstate 1983 rantautui kotiin..

Ilmakin sattui olemaan kaunis kevät sää, joten ei muuta kuin baanalle ja kohti länttä. Ohessa kuva matkan varelta vielä Naku wingistäni. Talven huoltoihin kuului uusien puolien, sytytysjohtimien ja tulpan hattujen vaihdot. Selvä ero omasta mielestä oli kyllä. Sanoinkin, että wingi lähtee nyt kuin hauki rannasta! :) No, kevyempi standard wingi kiihtyy jopa meikäläisen (> 90 kg) alla ihan kiitettävästi.

Ohessa muutama kuva vaihdosta ja viimeinen kuva omalta pihalta. Interstate kulki kuin juna maantiellä, niin satasen alueella kuin muutenkin. Kaupunkiajokaan ei tuottanut yllätyksiä. Kun pyörä kaverini jäljiltä vielä on hienossa ja toimivassa kunnossa, niin mikäs on ajellessa, kun kevät ja kesä ovat vasta tuloillaan! Tämä kesä ajellaan ja tehdään vain pakolliset moottoriöljyjen vaihdot, jos tarpeen. Talvella sitten syvennytään ihmettelemään tekniikkaa taas tarkemmin. Näin ne pyörät vaihtuu, ja hyvä niin.

Bagger tyylisesti tulee uudella wingillä ajettua, eli takalaukku pois ja antenni. 1983 Interstate Wingissä tuo takaboksi on irroitettavissa nopeasti virta-avaimella. Jos kyytiläinen tule mukaan, niin sen saa nopeasti takaisin paikoilleen. Tai, jos tarvitsee kuljetuskapasiteettia.